Suuntaus, virtaus ja muutoksen kaava - muotivillityksiä ja vinkki omaan kotistudioon

Lifestyle

kuvat Iina Koppinen | Atlantic Ocean | laavakivirannekoru & omakuva | "Pigeons" | Espanja 2018

Onko teillä jotain omia - vaikka vain henkilökohtaisia muotivillityksiä vaikkapa pukeutumisessa, tai sisustuksessa - ja jos niin minkälaisia?  

Rannassa kulkiessani paahtavassa auringossa - rantautuvat aallot ovat korkeita!  Tuntuu huimaavalta kahlata, kun ne vellovat edestakaisin.  Juuri, kun yksi vetäytyy laavan värjäämältä hiekalta, näen toisen olevan jo tulossa.  Se on kuin suuntaus, virtaus, jatkuvan muutoksen kaava - eteenpäin menon, edistyksen kaava.  Olen oppinut rakastamaan merta - ainakin rannalta käsin.

Olen joskus käyttänyt uudelleen kokonaisen sarjan verran vanhoja maalauksia - repinyt irti kiilakehyksistä ja maalannut niille uudet teokset.  Sellaiset, johon uskon enemmän, ja josta tiedän, että ne tulevat kestämään aikaa.  Nykyisin kuitenkin tällaista tuhoamista käy vain harvoin.  Suunnittelen ja toteutan maalaukset ja sarjat tarpeeksi hyvin, ja vaikka teen kokeiluja, niin teen ne yleensä ensin pienelle kankaalle.  Kuitenkin on sanottava, että koen joskus paineita uutta sarjaa aloittaessa, vaikkei kukaan olekaan kyttäämässä olkani yli, mitä teen.  

Sellaisissa kymmenen maalauksen sarjoissa on hyvä työskennellä, sillä näin ollen idea saa kunnolla kehittyä ja sen suunta selkiytyy.  Sarjasta sitten valitsen parhaimmat teokset näyttelyihin.  Teokset voivat joutua odottamaan joskus jopa viisikin vuotta, pahimmillaan, ennen kuin ostajat hoksaavat, että ne ovat trendikkäitä, ja haluavat niitä!  Harvemmin näin enää, onneksi.

Niin kulunut sana kuin trendi jo onkin.. Mietin tänään aamulla joogavenytellessäni, kuinka paljon muuttuu se mikä kulloinkin on muodikasta.  Kun olin lapsi ja nuori - oli hienoa olla ilman pipoa, vaikka olisi ollut 20 astetta pakkasta.  Sain tuta sen kun itseäni niin paljon isommat pojat - siitä omasta turvallisesta ryhmäkollektiostaan huutelivat, että paleleeko päätä.  Haha!  Nyttemmin on nuorilla ja vähän vanhemmillakin, muotia olla pipo päässä vaikka sisällä.  Turvaudun siihen itsekin huonoina hiuspäivinä.  Ja ostelen pipoja jotka olivat erikoisia, mutta mukautuvat omaan tyyliini.  Olen muodista hyvinkin kiinnostunut, vaikka se ei ehkä varsinaisesti ehkä toteudu omassa pukeutumisessa, ei ainakaan niin pitkälle, että voisin pitää muotiblogia.

Vähän aikaa sitten tuli dokumentti Alexander McQueenista - hänen tapansa muun muassa ideoida näytökset teki minuun suuren vaikutuksen.  Samoin kuin hänen luova työskentelynsä!

Olin sis eilenkin liikkeellä yksikseni meren rantaviivan tuntumassa.  Niin, ja vähän kauempanakin, kun löysin ihanan vehreän puutarha- alueen kaikkine viehättävine, hallittuine istutuksineen.  Siellä olisi miellyttävä kirjoittaa ja luonnostella kaikessa rauhassa!  Kikkailin kuvia kahdella kameralla  ja tosiaan luulin olevani ihan yksin, mutta jonkin ajan päästä kuulin yläpuolelta huikkauksen - Do you need some help? Kysyttynä komealla, vahvalla brittinuotilla.  En tosiaankaan ollut huomannut, että minun  kuvaushetkeäni seurasi vanhempi herrasmies sellaiselta salaisen puutarhan kätköjen tapaiselta yläterassilta.  Hämmennyin ja mietin, että kauankohan hän on siellä ollut.  Minulla nimittäin on yksin kuvatessa tapana pelleillä kameralle.  Vastasin - I'll manage.. poistuen toisaalle kameroineni.  

Kotonahan valmiudet pystyttää oma studio kuvien ottamista varten on melko helppoa.  Lähinnä siis omakuvia ja tuote-, sekä asetelmakuvia varten.  Tämä on tämmöinen helppoheikkityyppinen ratkaisu! Teen sen käyttämällä avuksi 150cm Rautiasta ostettua taipuisaa valkoista remonttipahvia, jossa on hieman valoa heijastava, liukas toinen puoli.  Vaihtoehtoisesti taustaan voi käyttää satiiniverhokangasta.  Se heijastaa ja vastaanottaa valoa hyvin.  Tuon taustan voi kiinnittää vaaterekkiin, tai vaikka kirjahyllyä vasten.  Tuotekuvauksiin alle voi laittaa pöydän, tai tuolin.  Valaistukseen kuvauksessa panostan paljon, ja luonnollinen valo olisi tietenkin paras, mutta ellei sitä ole, niin käytän esimerkiksi sellaista isoa aurinkovalolamppua, jota voi siirrellä.  Salaman valo olisi liian kirkas ja kova.  Ajastinlaukaisu on omakuvien suhteen työläs.  Laitan sen päälle ja pompin kameran takaa eteen.  Aikoinaan käytin kameran sopivalle korkeudelle saadakseni kirjapinoa alustana, mutta nykyään on olemassa niin hyviä jalustoja edullisesti, joista voi säätää jopa millin tarkasti sen sopivan korkeuden.  Käytän jalustaa myös luontokuvauksessa, jos kohde on kaukana.  Sen takia, ettei kamera heilahda painaessani laukaisijaa, vahingossakaan.

Aloitin blogin kirjoittamisen hieman yli vuosi sitten ja lopulta kirjoitin myös kahdelle muulle saitille - englanniksi ja ruotsiksi taidepainotteista elämäntapablogiani.  Takana hyvin opettavainen, mutta raskas vuosi.  Nyt kun pikkuhiljaa malttamattomana teen tätä omaa sivustoani, kaikki tuntuu enemmän olevan hallinnassa.  Kun saan tehdä omalla tahdilla ja omassa järjestyksessä, niin ei stressaa paitsi silloin, kun jokin asia on pahasti kesken - tai saan omasta mielestäni jonkin loistoidean enkä pääse sitä heti toteuttamaan tänne.

Ai niin, katsoin juuri, että lautamatka La Gomeralle maksaa 55 € ja viime vuonnahan en lähtenyt lautturin matkaan, joten tänä vuonna sitten!  Lautat kulkevat Los Cristianoksesta ainakin, ja päivämatka on kätevä tapa harjoittaa saarihyppelyä edes tämän verran.

Miten teillä menee? 

xx

Iina

//

I've learned to love the sea.  At least from the beach.  I wondered around the coast area and found this beautiful garden with flowers and trees.  My secret garden.  Haha!  I'm going to use this gorgeous place for daily writing stuff and drawing sketches.  So wonderful.