Päivän rutiinit Costa Adejen seudulla ollessani

Lifestyle

kuva Iina Koppinen | lukemista 

Hei taas, te - ette ilmeisesti ihan täysin kuvitteelliset lukijat 😄

5:30 herätys ja hiljaa hipsutellen liikun aamuiseen suihkuun, vaikkei tarvitsisikaan varoa että joku muu herää.  Suihkun jälkeen on hyvin aikaa lukea hetki kirjaa jonka löysin Playa De Las Americasta antikvariaatista - se on suomenkielinen, (siellä olikin useamman kielisiä kirjoja).  Mies joka pitää antikvariaattia.. oh, hyvin persoonallinen ihminen!  Netin välityksellä soi Pavarottin konsertti ja hän hyräili sitä mukana intensiivisesti. Tämä mies, joka antikvariaattia pitää, on myös äärettömän tarkka kirjoistaan, aivan kuin hän luopuisi pienokaisestaan, kun häneltä ostaa kirjan!  Oikeastaan aika suloista.  

Luen hetken ja juon kahvit.  Ihailen terassilla täysikuun siltaa merellä, vielä niin pimeää muutoin.  Sen jälkeen siirryn föönaamaan pyyhekuivat hiukseni.  

Tämä aamuhetkeni saattaa tulla käytetyksi monin eri tavoin, mutta ellen piirrä tai maalaa, tai käy läpi edellisen päivän kuvia, tai kuvankäsittelyä, niin usein luen parikin tuntia kaikessa rauhassa.  Kosteutan ihoni ja puen treenivaatteet päälle aamun joogavenytys,- ja treenisarjoja varten.

8:10 paikkeilla.. Vaihdan päälle päivän vaatteet ja alan käydä läpi päivän suunnitelmaani sekä meikkaan kevyesti Lumenen tuotteilla.  Ihoni on kasvoasiantuntijan mielestä niin ohut, yhden kerroksen iho, hän taisi sanoa - ja se ainakin kyllä näkyy, jos vaikka ahdistun, tai tunnen oloni tuskastuneeksi, punastun - kuvittelen ainakin siten, tai olen vain kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni.. Haha! Siksi suosin kevyttä meikkiä vaikka mielelläni en meikkaisi varmaan ollenkaan, ihan vain helppouden takia.  Lisään hajuveden (Elie Saab), ja olen valmis lähtemään vaeltelemaan aamuisia katuja käydäkseni tietyn pituisen lenkin, ennen kuin etsin ravintolan, missä syödä aamupalaa.  Täällä Espanjassa sentään pukeutuminen on nyt helpompaa kuin talvisessa Suomessa.. ei tarvitse valkata niin moninkertaisia vaatekertoja ylle.. Vain vaikka sortsit ja kevyt neule tai lyhythihainen paita..  Hengitän raikasta kasvillisuuden ja kukkien tuoksuista aamun ilmaa keuhkoihin.

Kello 10 aikoihin on aika syödä aamupala käytyäni rannikkoa aikani, pysähtyen Casa Mariassa, kauempana Adejen keskustasta sijaitsevassa ravintolassa.  Uutta materiaalia tarvitsee koko ajan, joten mukana on kuvausvälineet ja kannettava tietokone.  Aamulla niiden kantaminen ei ole niin hikistä puuhaa kuin myöhemmin päivällä.  Siksi yleensä käytän vuokrattua autoa mielelläni kauempiin kohteisiin siirtymisissä.  Harmittelen, ettei mukaan tarttunut luonnoslehtiötä.  Huomaan melkein joka kerta, kun minulla ei ole sitä mukana, että olisi pitänyt kuitenkin napata sekin laukkuun!

kuvat Iina Koppinen | breakfast - melon and ham at Casa Maria | Atlantic Ocean waves

Taltioin mielelläni kaikenlaista kameralla, myös tilannekuvia tallennan paljon.. ja videoita.  Yksi sellainen tapahtui kylläkin meren rannassa - tilanne.. kamera upposi ja kastui suuren aallon yllätettyä sekä minut että kameran toissa päivänä.  Kuivaaminen ei enää auttanut, oli lähdettävä siestan jälkeen ostamaan uusi.  Siksi siestan jälkeen, että siestaa ei ilmoitettu netin aukioloajoissa, joten hermoilin Adejen keskustassa, etsien sopivaa liikettä, kunnes rauhoituin.. liikkeen vieressä oli alun perin Puolasta kauan sitten tänne muuttaneen kivan oloisen rouvan kahvila, joten jäin sinne odottamaan.  Onneksi löytyi hyvä, sopivan hintainen kamera entisen tilalle.

kuva Iina Koppinen | getting wet | Atlantic Ocean | Adeje

10:30 eteenpäin teen liukuvalla ajalla töitäni.   Se sisältää kaikenlaista kuvantekemistä ja muokkaamista.  Välillä on helpottavaa katsoa jonnekin toisaalle ja käydä vaikka ruokakaupassa.  Pidän tehdä tutkimusmatkoja myös kauemmaksi ja jalkautua liikkumaan autosta, koska liikunta tekee hyvää minulle.  Rakasta jalkojasi, ne vievät sinut paikkoihin.. Tuo edellinen on lainaus jostain.. en nyt muista mistä, enkä näin ollen löydä paikkaa, mistä se on tarttunut mieleeni.

15:00  Vietän siesta- aikaa liikkumalla ja etsimällä aiheita kuvattavaksi.  Ihastelen Playa de las Americassa istuen rantabulevardin ravintolassa ohikulkevien ihmismassojen pukeutumista ja paikallista katumuotia.  

16:50 Palaan kotiin ja tyhjennän koneelle ottamani kuvat, muokkaan niitä kevyesti Picasalla, rajaamalla, ja parantamalla joidenkin kuvien valoisuutta aidommaksi.  Osaa kuvista tulen myöhemmin työstämään 3D- ohjelmalla moderniin suuntaan.  Julkaisen muutamia kuvia sosiaalisen median kanavilleni.  

Lisäksi ostin itselleni, en malttanut olla ostamatta, pidempää valkoista ja pöyheää mekkoa yhdestä Adejen tavarakaupasta.  Ihailen sen hehkeää valkoisuuta, mutta mietin jo, kuinka pesen sen täällä, kun pesen oikeastaan kaiken käsin, vain harvoin käyn vuokraamassa pesukonetta.

kuva Iina Koppinen | valkoinen pöyheä mekko | Costa Adejen seudulla kävelemässä | Ps. Eccot on hyödyllinen sandaalivalinta pitkille kävelyille

18:00  Syön pienen päivällisen.  Sitruunassa paahtamaani kanaa ja Lidlista ostamiani pakattuja kasviksia kevyellä valkosipulimajoneesilla.  

18:30 eteenpäin.. Luen ja työskentelen vuorotellen niin kauan kunnes uni ottaa minusta ja keskittymiskyvystäni otteen.  On kiva välillä valvoa öisin ja tehdä työtä hiljaisuudessa, päivän äänien ulottumattomissa.. täällä se onnistuu hyvin, kun ei ole kuin oma rytmi eikä ole oltava tietyssä paikassa tiettyyn aikaan päivästä.. vaikka olenkin tarkka näiden juttujeni kanssa.  Ennen unta haaveilen voivani huomenna pelata tennistä, tai vuokrata fillarin ja auton sijaan ajaa sillä jonnekin kauemmaksi kuvaamaan.

kuvat Iina Koppinen | sunset | Adeje | Tenerife

xx

Iina

Merlin Resort - tutkimusmatka autiohotelliin

Tutkimusmatkat

Autioitunut hotelli

kuvat Iina Koppinen | Merlin Resort | autio hotelli | Adeje | 2019

Merlin Resort- hotellista löytyy yksi video sen loiston ajoilta.  Tämä mielenkiintoinen läheisyys ympäröivään maailmaan - sen hylätty kontrasti kauniiseen, huollettuun Adejeen on valtava.  Autio hotellikompleksi tyhjine uima- altaineen ja villiintyneine puutarhoineen kiehtoi minua siten, että päätin päiväsaikaan sitä kuvaamaan.

Merlin Resort - joka tunnettiin myös yhteen aikaan Merlin Resort Ocean Clubina, oli kolmen tähden hotelli Adejen läntisellä rannikolla.  Siinä oli 130 huonetta, joista 110 olivat normaalihuoneistoja.  Ja se sijoittui vain noin 300 metrin päähän rannasta.  Merlin Resort oli L- muotoinen rakenteeltaan ja siinä viisi kerrosta, joita ympäröi kaunis puutarha trooppisine kesveineen ja palmuineen sekä uima- altaineen, tenniskenttineen ja muine harrastusmahdollisuuksineen.  Katolla sijaitsi solarium ja sauna!  Lopullisesti se suljettiin 2009.

Paikka on aidattu, mutta siitä syystä, että siellä pitävät majapaikkaansa syrjäytyneet, tai muutoin asunnottomat - sekä jännitystä elämäänsä etsivät vapaat sielut - ympäröiviä aitoja on avattu joistain kohdin läpikulkuun.  Yritin etsiä syitä miksi tuo L- muotoinen jättiläinen on hylätty, miksi sitä ei ole purettu.. ja miksi se alunperin on vain kuin tuulen huuhtoma 80- lukulaisen iloittelun muinaisjäänne.  Hotellin ihmiset, lomalaiset, ja hotellin työntekijätkin - miksi he ovat vain lähteneet, ja jättäneet lukitsematta ovet poistuessa?

Netissä sain lukea että siellä olisi kuollut ihmisiä?  Jossain sanottiin, että hotellissa kummittelisi..!  Suurin syy lienee kuitenkin - ja järkeenkäyvin samalla, on ehkä rakenteiden asbesti.  Ehkä hotellissa on ollut terveydelle vaarallista asua, saati olla töissä ja asbestin takia sitä ei myöskään ole purettu?  Paljon kysymysmerkkejä, mutta vähän vastauksia.  

Joka tapauksessa yksin kameroiden kanssa liikkuessani, tuli tarve tosiaankin ilmoittaa parille ihmiselle, (kumpikin asuvat täällä päin), että aion mennä sinne kuvaamaan.  Toinen heistä sanoi, ettei missään nimessä suosittele minun menevän Merlin Resortin alueelle yksin.  Ja muistutti lopulta sinnikkyyteni hotellin suhteen ymmärrettyään, että sisällä saattaa olla ihmisten lisäksi henkilöitä, jotka eivät ehkä halua minua sinne - myös avoimia hissikuiluja ja korkeimmillaan pudotusta ilman mitään esteitä, jopa 50 metriä.  

Jännitystä voisi hakea järkevimmilläkin asioilla.. vaikkapa benji- hypyllä, toinen tutuistani sanoi.  Haha! Kyseessä nyt kuitenkin mielenkiinto tutkia hylättyäjä paikkoja - kuten tuota kyseistä kompleksia.

Heti, kun kuljin hotellin pihalle, siellä tosiaan oli ihmisiä pieni porukka.. hotellin alueen paikallisia, nykyisiä asukkaita.  Tosi ystävällisen oloinen sakki.  Siinä mielessä ainakin, että huikkasin heille käyväni vain kuvaamassa näkymiä.  Pari ihmistä hymyili ja huiskutti minulle ja näytti rauhan merkkiä sormin!  Tulkitsin sen ainakin siten, että heistä on aivan o.k., jos joku turisti tulee kuvailemaan paikkoja.  En halunnut puuttua heidän olemiseensa mitenkään.  Päädyttiin siihen, että jos minä saan olla siellä rauhassa kuvaamassa, niin ei minulla tule olemaan mitään pahaa sanottavaa heistä.

kuvat Iina Koppinen | Merlin Resort | hotellialuetta sisältä ja ulkoa | kierreportaat katolle | kuva ovelta yhteen huoneeseen, jossa likainen patja sängyn virkaa toimittamassa | pitkät ränsistyneet käytävät 

Näky Merlinissä on suoraan sanottuna karu.. hoitamaton, rikkinäinen, autiutta voimistaa tuuli, joka kovemmilla ilmoilla ulvoo sisällä tyhjissä käytävissä, huoneissa, kuiluissa..  hrrr.. Ihoni meni kananlihalle siitä - saatoin hyvin kuvitella, että siellä voisi kummitella.  Se on juuri sellainen paikka.  En saanut tietää, kuinka sen kulkurimieliset asukkaat tarkenevat siellä öisin.  Yksittäiset makuulooshit tahraisine patjoineen kertoivat omaa kieltään.  Jossain oli matkalaukku auki revittynä ja ympäriinsä sen sisältöä.  Arvelin aika uusista tavaroista, että se oli vain viety joltakulta ehkä huvikseen.

Tutkimusmatka oli upea kokemus!  Meni noin pari tuntia siivillä kierrellessäni autioita käytäviä ja lopulta jäädessäni katolle ihailemaan näkymia sekä vuoristoon, että merelle.   Kokonaisuutena alueen aidattu autius on ehkä hieman surullinen sotkuisuudessaan.  Katolla kuitenkin pysähdyin miettimään myös sen loisteliaisuuden aikoja.  Iloisia ihmisiä hyppimässä poolilla veteen, auringonpalvojia, naurua ja laseissa trooppisia drinkkejä siemailevia ihmisiä.  Tarinoita, joista on jäljellä enää betoniset rakenteet.

kuvat Iina Koppinen | Merlin Resort | kattoalue | huikeat näkymät merelle ja toisella suunnalla vuoristoon | jonkun tekemää taidetta

Palataan pian, ihanat!

xx

Iina

//

Not long time ago Merlin Resort was a glorious three star hotel full of life.  It was located in Callao Salvaje, West coast of Adeje, Southern Tenerife - and only 300 meters to the sea and the nearest beach.
It had 130 rooms, 110 of which were standard.  The hotel closed it's doors for good in October 2009.

I tried to look for the reasons, why it is abandoned, but looking only made me more questions than answers.  Somewhere someone said some quests had died there.. or it had even ghosts.. Well, this L- shaped hotel had five floors and beautiful views from the rooftop, probably the reason for closing was asbestos which was one material of this building!  On the roof they had solarium and a bar and even a sauna!

This explore was great!  People tried to warn me about going there, but at the daytime I thought it would be quite safe.  Still couple of close friends of mine I told where I was going to go with my cameras, so they'd know if something happened.  I spend roughly two hours or so, taking photos and exploring this abandoned complex.  When I got to the rooftop.. the view was awesome to the near mountains and to the sea.  I stayed for a while just enjoying this view and the sun, and took a little chill time thinking about the glory days and all the people who had been there for a vacation.

Of course the hotel and it's abandoned, fenced area was interesting, but a bit messy place and there were rooms you could see someone homeless (or someone having a really adventurous trip) - had their foods, stuff and quite sad looking mattresses as beds.. and in one room there was an open suitcase and stuff everywhere.  I don't know - maybe it had been there for a while or someone careless human had just lost it, or it had been taken.

Because there lives some people, the fence is easy to cross and no one said anything when I went there with my cameras.  I just told to three quite hippie- looking guys whom were on the former pool area, that I mean no harm, just going to the hotel area taking photos.  One of them showed me a peace sign with her fingers!

Suuntaus, virtaus ja muutoksen kaava - muotivillityksiä ja vinkki omaan kotistudioon

Lifestyle

kuvat Iina Koppinen | Atlantic Ocean | laavakivirannekoru & omakuva | "Pigeons" | Espanja 2018

Onko teillä jotain omia - vaikka vain henkilökohtaisia muotivillityksiä vaikkapa pukeutumisessa, tai sisustuksessa - ja jos niin minkälaisia?  

Rannassa kulkiessani paahtavassa auringossa - rantautuvat aallot ovat korkeita!  Tuntuu huimaavalta kahlata, kun ne vellovat edestakaisin.  Juuri, kun yksi vetäytyy laavan värjäämältä hiekalta, näen toisen olevan jo tulossa.  Se on kuin suuntaus, virtaus, jatkuvan muutoksen kaava - eteenpäin menon, edistyksen kaava.  Olen oppinut rakastamaan merta - ainakin rannalta käsin.

Olen joskus käyttänyt uudelleen kokonaisen sarjan verran vanhoja maalauksia - repinyt irti kiilakehyksistä ja maalannut niille uudet teokset.  Sellaiset, johon uskon enemmän, ja josta tiedän, että ne tulevat kestämään aikaa.  Nykyisin kuitenkin tällaista tuhoamista käy vain harvoin.  Suunnittelen ja toteutan maalaukset ja sarjat tarpeeksi hyvin, ja vaikka teen kokeiluja, niin teen ne yleensä ensin pienelle kankaalle.  Kuitenkin on sanottava, että koen joskus paineita uutta sarjaa aloittaessa, vaikkei kukaan olekaan kyttäämässä olkani yli, mitä teen.  

Sellaisissa kymmenen maalauksen sarjoissa on hyvä työskennellä, sillä näin ollen idea saa kunnolla kehittyä ja sen suunta selkiytyy.  Sarjasta sitten valitsen parhaimmat teokset näyttelyihin.  Teokset voivat joutua odottamaan joskus jopa viisikin vuotta, pahimmillaan, ennen kuin ostajat hoksaavat, että ne ovat trendikkäitä, ja haluavat niitä!  Harvemmin näin enää, onneksi.

Niin kulunut sana kuin trendi jo onkin.. Mietin tänään aamulla joogavenytellessäni, kuinka paljon muuttuu se mikä kulloinkin on muodikasta.  Kun olin lapsi ja nuori - oli hienoa olla ilman pipoa, vaikka olisi ollut 20 astetta pakkasta.  Sain tuta sen kun itseäni niin paljon isommat pojat - siitä omasta turvallisesta ryhmäkollektiostaan huutelivat, että paleleeko päätä.  Haha!  Nyttemmin on nuorilla ja vähän vanhemmillakin, muotia olla pipo päässä vaikka sisällä.  Turvaudun siihen itsekin huonoina hiuspäivinä.  Ja ostelen pipoja jotka olivat erikoisia, mutta mukautuvat omaan tyyliini.  Olen muodista hyvinkin kiinnostunut, vaikka se ei ehkä varsinaisesti ehkä toteudu omassa pukeutumisessa, ei ainakaan niin pitkälle, että voisin pitää muotiblogia.

Vähän aikaa sitten tuli dokumentti Alexander McQueenista - hänen tapansa muun muassa ideoida näytökset teki minuun suuren vaikutuksen.  Samoin kuin hänen luova työskentelynsä!

Olin sis eilenkin liikkeellä yksikseni meren rantaviivan tuntumassa.  Niin, ja vähän kauempanakin, kun löysin ihanan vehreän puutarha- alueen kaikkine viehättävine, hallittuine istutuksineen.  Siellä olisi miellyttävä kirjoittaa ja luonnostella kaikessa rauhassa!  Kikkailin kuvia kahdella kameralla  ja tosiaan luulin olevani ihan yksin, mutta jonkin ajan päästä kuulin yläpuolelta huikkauksen - Do you need some help? Kysyttynä komealla, vahvalla brittinuotilla.  En tosiaankaan ollut huomannut, että minun  kuvaushetkeäni seurasi vanhempi herrasmies sellaiselta salaisen puutarhan kätköjen tapaiselta yläterassilta.  Hämmennyin ja mietin, että kauankohan hän on siellä ollut.  Minulla nimittäin on yksin kuvatessa tapana pelleillä kameralle.  Vastasin - I'll manage.. poistuen toisaalle kameroineni.  

Kotonahan valmiudet pystyttää oma studio kuvien ottamista varten on melko helppoa.  Lähinnä siis omakuvia ja tuote-, sekä asetelmakuvia varten.  Tämä on tämmöinen helppoheikkityyppinen ratkaisu! Teen sen käyttämällä avuksi 150cm Rautiasta ostettua taipuisaa valkoista remonttipahvia, jossa on hieman valoa heijastava, liukas toinen puoli.  Vaihtoehtoisesti taustaan voi käyttää satiiniverhokangasta.  Se heijastaa ja vastaanottaa valoa hyvin.  Tuon taustan voi kiinnittää vaaterekkiin, tai vaikka kirjahyllyä vasten.  Tuotekuvauksiin alle voi laittaa pöydän, tai tuolin.  Valaistukseen kuvauksessa panostan paljon, ja luonnollinen valo olisi tietenkin paras, mutta ellei sitä ole, niin käytän esimerkiksi sellaista isoa aurinkovalolamppua, jota voi siirrellä.  Salaman valo olisi liian kirkas ja kova.  Ajastinlaukaisu on omakuvien suhteen työläs.  Laitan sen päälle ja pompin kameran takaa eteen.  Aikoinaan käytin kameran sopivalle korkeudelle saadakseni kirjapinoa alustana, mutta nykyään on olemassa niin hyviä jalustoja edullisesti, joista voi säätää jopa millin tarkasti sen sopivan korkeuden.  Käytän jalustaa myös luontokuvauksessa, jos kohde on kaukana.  Sen takia, ettei kamera heilahda painaessani laukaisijaa, vahingossakaan.

Aloitin blogin kirjoittamisen hieman yli vuosi sitten ja lopulta kirjoitin myös kahdelle muulle saitille - englanniksi ja ruotsiksi taidepainotteista elämäntapablogiani.  Takana hyvin opettavainen, mutta raskas vuosi.  Nyt kun pikkuhiljaa malttamattomana teen tätä omaa sivustoani, kaikki tuntuu enemmän olevan hallinnassa.  Kun saan tehdä omalla tahdilla ja omassa järjestyksessä, niin ei stressaa paitsi silloin, kun jokin asia on pahasti kesken - tai saan omasta mielestäni jonkin loistoidean enkä pääse sitä heti toteuttamaan tänne.

Ai niin, katsoin juuri, että lautamatka La Gomeralle maksaa 55 € ja viime vuonnahan en lähtenyt lautturin matkaan, joten tänä vuonna sitten!  Lautat kulkevat Los Cristianoksesta ainakin, ja päivämatka on kätevä tapa harjoittaa saarihyppelyä edes tämän verran.

Miten teillä menee? 

xx

Iina

//

I've learned to love the sea.  At least from the beach.  I wondered around the coast area and found this beautiful garden with flowers and trees.  My secret garden.  Haha!  I'm going to use this gorgeous place for daily writing stuff and drawing sketches.  So wonderful.  

Atlantin aallot ja ensimmäinen päivä reissussa

Lifestyle 

kaikki kuvat © Iina Koppinen | Kokeilukuvia | Omakuva | Terassilta näkyy Atlantti | Ensimmäinen ilta Teneriffalla | joulukuu 2018 - tammikuu 2019

Minulla on purkamatta muistitikulla ja puhelimen muistissa muutama kymmenen kuvaa.  Eivät ne ole kuin vain hetken huumassa eilen napsittuja suurimmasta osasta, sillä kun toissa yönä laskeuduin Teneriffan eteläiselle lentokentälle, niin aikaa meni etenkin vuokra- auton hankkimista koskien - ensin vuoroa odottaessa jonossa, sitten virkailijan kanssa papereita selvitellen, ja lopulta vielä melkein tunti etsiessä muutenkin jo uupuneena sitä varsinaista autoa ympäriinsä, samalla matkalaukkuja puoltavilla kärryillä työntäen.  

Itse lentohan ei ole Helsingistä Teneriffalle pitkä, vain noin kuusi tuntia - mutta minä jouduin nousemaan aikaisin perjantaina ehtiäkseni pakata sekä hoitaa viimehetken jutut, koska autolla taitettava matka jo pelkästään vaatii tyyliin neljä tuntia kelistä riippuen.  Olin siis toivonut aikaisemmin jo, että pääsisin matkaan Pirkkalan kentältä mutta ei siitä vielä tänä vuonna ainakaan lähde suoria lentoja tänne.  Oma auto jäi turvallisesti lentokentän parkiin Helsinki- Vantaalle ja Norwegianin kone lähti hyvin ajallaan.

En saanut viimein omaan huoneistoon päästyä unesta kiinni - vaan jäin hurmaantuneena viettämään lempeässä yöilmassa terassilla aikaa lasillisen valkoviinia kera, kuunnellen puolikuun valossa Atlantin aaltojen rikkoutuvan tyrskyiksi rannan kivikkoon ja kallioille.  Tullessa ajoin Playa de la Americasin kautta poiketakseni ruokakaupassa - halusin ostaa itselleni sen viinin ja pientä purtavaa tervetuliaisiksi, ja aamukahvitarpeet.

Tänään sunnuntaina onkin jo hiukan paremmin nukutun yön aamupäivä, ja vaikka ajatukseni katkeileekin, fiilis on kaikinpuolin hyvä.  Ulkona huhuilee jokin lintu epätoivon vimma äänessään ja kolmas kuppi kahvia on käden ulottuvilla.  

Onneksi täällä on melko stabiili ilmasto, yölläkin tähän aikaan yleensä vähintään 15- 18 astetta lämmintä, joten matkaan lähtiessä pakkasin vaatteista viime kesän hellehepenet matkaan, ja vain parit kivat, käytännölliset kengät.  Piti kuitenkin ottaa suuri osa työvälineistäkin, maalit, siveltimet, paperia, kynät, elektroniikka jne., mukaan, joten ajatuksenani pakkaamisessa oli, että jos tarvitsen jotain lisävaatteita, voin yhtä hyvin ostaa ne täältä - ostaisin joka tapauksessa, kuitenkin.  Perinteisestihän minun matkalaukku on kuitenkin tupaten täynnä viimeistään paluumatkaa sitten joskus ajatellessa, niin että jotain vanhaa on ollut pakko hylätä jälkeen.

Kunhan arkeni täällä kunnolla käynnistyy, niin aion aamuisin mennä rannalle johonkin rauhalliseen paikkaan kallioille venyttelemään viltin kanssa, ja meditoimaan.  Nyt tänään päädyin vain kylpyammeeseen vetreyttämään hieroen lihakseni ja tein minun perus- mielenrauhoittumisen ja venytykset tuossa terassilla.  Ja huomasin muuten saaneeni viime kesästä vähän varkain pari kiloa lisää kroppaan.. Yleensä huomaan heti jos olen vähänkin turvoksissa, mutta olihan minulla aika raskas syksy ja ehkä parit pikkujoulutkin yltäkylläisine tarjoiluineen on aiheuttanut nyt liialista vartaloon.  No oh, täällä ne saa karkotettua onneksi aika nopeasti, kun tulee paljon liikuttua hyötyliikuntaa eikä vain aina autolla joka paikkaan.  Olen aika tarkka minun kropasta ja tunnen jotenkin voivani huonosti jos elimistöön pääsee kertymään liikaa kaikkea epäterveellistä.  Tykkään olla tietyn painoinen myös sen takia, että fibromyalgiani on kivuliaampi jos en pidä itseäni kunnossa.

Olen valinnut rauhallisen Adejen kylän paikaksi olla, koska autolla pääsee kuitenkin helposti vain kahdeksan kilometrin päässä sijaitseviin pikkukaupunkeihin, kuten nuo ehkä enemmän turisteja vetävät Playa de las Americas ja Los Cristianos ovat.  Ja tässä ihan lähellä on tenniskenttä ja todella hyvät kävely/ lenkkeilymahdollisuudet ja enemmän paikallisuutta.  Eikä Atlantin rannalle ole kuin kiven heitto, eli max 500 metriä.

En ole koskaan kokenut Teneriffaa, tai sille tyypillistä kulttuuria ennen vuotta 2017 - joten minulla on vain kuulopuheet kaikenmoisista karkeiden esimerkkien Suomi- baareista jne., turistien inhotuksista.  Itse en ole mihinkään sellaiseen törmännyt tänä enkä viime vuonna täällä, enkä sellaista haekaan.  Toteutan minun matkaa tänne rennoilla retkillä ympäri saaren, samalla työtä tehden.  Onhan turismi suuri osa täällä toimeen tulosta paikallisille, mutta ei täällä ole pakko törmätä mihinkään turistirysään ja ilmasto tosiaan Costa Adejen seudulla hyvä ympäri vuoden.  Halutessa voi lähteä patikoimaan tai pyöräilemään hieman vuoristoisemmalle seudulle sisämaahan helposti.

Pohjoiseen saaren ympäri vajaan sadan kilometrin päässä Puerto de la Cruz on myös oivallinen paikka päiväretkiä varten.  En ole vielä tehnyt kaikkia reissusuunnitelmia, koska kuitenkin myös teen visuaalista taidetta täälläkin työkseni, mutta lupaan ottaa teidät mukaan tekstien ja kuvien kanssa - teidät, vielä melkein vain kuvitteelliset lukijani.. Haha!  Ja vaikka tykkään itsekin liikkuvasta kuvasta paljon, niin kyllä tietenkin toivon, että myös tavalliset kuvat teksteineen saavat mukaani.  On muutenkin helpompi, kun voin halutessani kirjoittaa ja kuvata vaikka joka päivä.  Tänään aion lähinnä etsiä kaupan mistä saisi tuikkuja ja kynttilöitä.. Yritin eilen etsiä, mutta askeleeni kulkikin ajatuksissani myöhäiselle lounaalle yhteen rannan seafood- tyylin ravintolaan enkä sitten sen tuhdin aterian päälle jaksanut kuin käydä ruokakaupassa hakemassa kaiken mitä just nyt tunsin tarvitsevani ja sen päälle kiipesin takaisin tänne viettämään hiukan uupunutta iltapäivää loikoillen kylvyssä.

xx

Iina

||

My brand  new own blog starts from Spain, Tenerife.. Welcome to spend time with me and share my daily work and life - you all, my almost imaginary readers. :) Here are some photos, well,  only some quick snapshots from my first 24 hours here.  After six hour flight from Helsinki, it was night time when I arrived and it was harder than usual to get rent car from the desk!  It took about two, almost three hours.. finally got it and found that car from this airport parking, in moonlight and carrying heavy suitcases around with me.  Before I drove to my destination, I went to grocery store, bought some bread and wine.. and when at last saw my bed, I didn't feel sleepy at all - so I decided to open a bottle of white wine and went to balcony and sat in silence.. listening the sound of the waves of the Atlantic Ocean to crash thru the rocks of the shore.